kellä onni on sen polttakoon

Heippa! En ookkaan kirjottanut taas pitkään aikaan... On ollut niin paljon ajatuksia päässä mistä kirjottaisin, mutten silti ole saanut aikaiseksi. Enkä vieläkään tiedä mitä kirjottaisin, mutta aloitanpa vaikka meidän uudesta hevosesta.

Äitini osti meille vielä yhden hevosen, joltain kaveriltansa jonkun lv-tamman. Olikohan se nyt 10v? En tiedä, mutta se on varmaan vaan äidin maastopollena + että mä haluan nyt sit kokeilla sitä että mihinkä näistä lämppäreistä oikein on. Nytkö minäkin muutuin osaamattomaksi pikkutytöksi kuka ei ymmärrä hevosista mitään kun sain lämppärin? ;)

Sitten... Beeda etsii taas kerran halpaa laidunpaikkaa tai ylläpitokotia tai jotain... En tiedä miten tän nyt enää selittäisi, mutten vain kestä katsoa koko hevosta. Tuolla se seisoo pihalla ja joka ikinen ilta tupakkaa poltellessani katselen sitä ja mietin että mitä sen kanssa teen, ja tulen siihen tulokseen etten koskekkaan koko eläimeen. Olen kolmen viikon aikana tasan kerran käynyt sitä irtohypyttämässä, ja ratsastelin ilman satulaa ja suitsia. Toisaalta olisin paljon paremmalla mielellä jos joku antaisi sille mitä se tarvitsee (aikaa ja ymmärrystä), mutta toisaalta haluaisin sen antaa seistä tuossa ikkunan alla, niin voin ainakin olla varma että se voi hyvin.. Vai voiko se sittenkään hyvin, hevonen joka on tottunut liikkumaan paljon, kun nyt vain seisoo kivikkoisessa tarhassa? Noh, kunpa joku tulisi ja ottaisi sen, tekisi siitä itsellensä hyvän hevosen. Omistuksellisesti en sitä pois enää kenellekkään anna, jos joskus mitään ratkaisua ei löydy niin menkööt kuoppaan, kiertoon en noin herkkää hevosta halua.

Vielä olisi jäljellä Kerttu. Siitä ei ole kuin hyvää sanottavaa. Se on kehittynyt ihan huimasti. Aivan uskomaton ikäisekseen, siis oikeasti käsittämätön. Kirjoittelen Kepasta joskus enemmän, lisään tähän nyt vain pari kuvaa :)