Ihme beeda...

Se on kyllä niin ihmeellinen aina välillä, etten tiedä mikä sitä vaivaa? Ehkä se on vain omalaatuinen, niinkuin omistajansakin ;)

B on siis välillä AIVAN KAMALA, ja välillä TÄYDELLINEN. Vastakohdat toisilleen, eikö? Se ei ole koskaan normaali, vaan se on joko hirviö tai enkeli, laiska tai kuuma, huono tai hyvä tai jotain muita adjektiiveja, jotka ovat TÄYSIN vastakohdan toisilleen. Nyt se on ollut kaksi päivää hyvä, tai itseasiassa täydellinen. Se on liikkunut eteen, pysynyt käsissä ja ollut herkkä ja kuuliainen avuille. Tänään sain ratsastettua sen esteelle ilman hirveetä pomppulinna -showta.
   Ja arvatkaapas mitä, Beeda teki tänään elämänsä ensimmäisen laukanvaihdon askeleessa, en ollut koskaan edes kokeillut sitä, ja ajattelin vain kokeilla. Se teki sen kuin ammattilainen! Tosin se hypähti ilmaan aivan kuin olisi ylittänyt esteen, mutta väliäkös tuolla? Tamma pukitti tänään myös pariin otteeseen, mutta ne olivat puhtaasti ilopukkeja, eli minun ei tarvitse olla huolissani onko satula sopiva tai hevonen kipeä.

Meidän piti mennä kisoihin perjantaina, mutta päätin jättää lähtemättä koska luokkia siellä ei olisi ollut kun korkein 90cm, ja en jaksa lähteä viime kisojen 110cm 3. sijan jälkeen harjoituskisoihin hyppäämään pikkuluokkaa, kun koen sen olevan jotenkin epäreilua muille ratsukoille, kun ollaan menestytty korkeammissakin luokissa. Kertulla aion kyllä lähteä :)

motivaatiosta

Ajattelin näin yöllä antaa teille pienen mietteen, tai itseasiassa minulle ainakin miete on suuri, sillä kyse on MOTIVAATIOSTA.

Mistä sitä motivaatiota saisi lisää? Miten sen voisi pitää aina samana ja tasaisena? Minne se välillä katoaa? Jaa a, näihinpä kysymyksiin voimme pohtiakkin hieman vastauksia... kerron asian nyt omasta näkökulmastani, älkää ottako loukkauksena jos olette eri mieltä.
   Itse saan motivaatiota jos joku asia onnistuu erikoisen hyvin, tai saan esim. uuden hevostavaran(joo uskokaa tai älkää :D). Joku pienikin asia saa motivaation korkealle hetkeksi. Monesti jos jaksan panostaa hevoseen, laittamalla vaikka saman väriset pintelit, kuin satulahuopakin on, niin saan kauhean vimman ratsastaa niin hyvin kuin osaan, ja panostamaan täysillä juuri siihen ratsastuskertaan. Joskus jonkun videon katsominen, tai hevosiin liittyvän keskustelun ansiosta motivaatio kasvaa. Sitä kasvattaa myös toki ystävät ja perhe. Välillä saan semmoisen innon puuskahduksen että suunnittelen elämääni kauas, ja tavoitteet korkealle. Mutta miksi nämä suunnitelmat eivät onnistukaan ikinä?
   Motivaation pitäminen samana ja tasaisena on vaikeaa, ainakin minulle. Motivaatio on helppo pitää nollassa, mutta 100% motivaatioon vaaditaan jo paljon. En tiedä voiko taitoa ylläpitää motivaatiota parantaa? Voisihan sitä kokeilla, eihän siinä ainakaan mitään menetä. Auttaisikohan se, että joka päivä vain nostaisi kissan pöydälle, koittaisi ratsastaa mahdollisimman hyvin, ja oppisi tiedostamaan ja seuraamaan omia virheitä ratsastuksessa ja kiinnittämään huomiota esimerkiksi istuntaan. Tottakai, kun näin tekee niin kehittyy, ja auttaakohan se tasainen kehittyminen lisäämään motivaatiota? Ainakin uskoisin näin :)
   Enää vain yksi miete, miksi, miten tai minne se motivaatio sitten katoaa? Tähän on melko helppo vastata, sillä useimmiten se katoaa epäonnistumisista. Olen huomannut, että jos vapaa-ajalla joku juttu mättää, niin homma kusee myös ratsastaessa. Kai sitä motivaatiota latistaa myös se tunne, ettei kehity ollenkaan. Kehitystä kun ei huomaa muutoin kuin muistelemalla menneitä, ja mä oon ainakin semmonen häkäperse etten mä niitä oikein muistele milloinkaan. Ehkäpä myös huono sää, kuten sade tai kylmyys lannistaa jaksamaan harrastuksen parissa, tai miksei meillä nuorilla murrosiästä johtuva mielialavaihtelukin.

Pientä pohdintaa, hankala saada kysymyksille vastauksia mutta tämmöinen tuli tänään mieleen, joten päätin kirjoittaa sen teidän luettavaksi :) Lisätkää kommentteja tai omia mielipiteitä!