Tämä blogi lopettaa toimintansa. Siirtykää jatkossa lukemaan Beedan ja Kertun kuulumisia osoitteeseen:
LAEPIN ELÄMÄÄ
kiitos lukijoille, liittykää rohkeasti tuon uuden vanhan blogin kuulumisia seurailemaan :)
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Ihme beeda...
Se on kyllä niin ihmeellinen aina välillä, etten tiedä mikä sitä vaivaa? Ehkä se on vain omalaatuinen, niinkuin omistajansakin ;)
B on siis välillä AIVAN KAMALA, ja välillä TÄYDELLINEN. Vastakohdat toisilleen, eikö? Se ei ole koskaan normaali, vaan se on joko hirviö tai enkeli, laiska tai kuuma, huono tai hyvä tai jotain muita adjektiiveja, jotka ovat TÄYSIN vastakohdan toisilleen. Nyt se on ollut kaksi päivää hyvä, tai itseasiassa täydellinen. Se on liikkunut eteen, pysynyt käsissä ja ollut herkkä ja kuuliainen avuille. Tänään sain ratsastettua sen esteelle ilman hirveetä pomppulinna -showta.
Ja arvatkaapas mitä, Beeda teki tänään elämänsä ensimmäisen laukanvaihdon askeleessa, en ollut koskaan edes kokeillut sitä, ja ajattelin vain kokeilla. Se teki sen kuin ammattilainen! Tosin se hypähti ilmaan aivan kuin olisi ylittänyt esteen, mutta väliäkös tuolla? Tamma pukitti tänään myös pariin otteeseen, mutta ne olivat puhtaasti ilopukkeja, eli minun ei tarvitse olla huolissani onko satula sopiva tai hevonen kipeä.
Meidän piti mennä kisoihin perjantaina, mutta päätin jättää lähtemättä koska luokkia siellä ei olisi ollut kun korkein 90cm, ja en jaksa lähteä viime kisojen 110cm 3. sijan jälkeen harjoituskisoihin hyppäämään pikkuluokkaa, kun koen sen olevan jotenkin epäreilua muille ratsukoille, kun ollaan menestytty korkeammissakin luokissa. Kertulla aion kyllä lähteä :)
B on siis välillä AIVAN KAMALA, ja välillä TÄYDELLINEN. Vastakohdat toisilleen, eikö? Se ei ole koskaan normaali, vaan se on joko hirviö tai enkeli, laiska tai kuuma, huono tai hyvä tai jotain muita adjektiiveja, jotka ovat TÄYSIN vastakohdan toisilleen. Nyt se on ollut kaksi päivää hyvä, tai itseasiassa täydellinen. Se on liikkunut eteen, pysynyt käsissä ja ollut herkkä ja kuuliainen avuille. Tänään sain ratsastettua sen esteelle ilman hirveetä pomppulinna -showta.
Ja arvatkaapas mitä, Beeda teki tänään elämänsä ensimmäisen laukanvaihdon askeleessa, en ollut koskaan edes kokeillut sitä, ja ajattelin vain kokeilla. Se teki sen kuin ammattilainen! Tosin se hypähti ilmaan aivan kuin olisi ylittänyt esteen, mutta väliäkös tuolla? Tamma pukitti tänään myös pariin otteeseen, mutta ne olivat puhtaasti ilopukkeja, eli minun ei tarvitse olla huolissani onko satula sopiva tai hevonen kipeä.
Meidän piti mennä kisoihin perjantaina, mutta päätin jättää lähtemättä koska luokkia siellä ei olisi ollut kun korkein 90cm, ja en jaksa lähteä viime kisojen 110cm 3. sijan jälkeen harjoituskisoihin hyppäämään pikkuluokkaa, kun koen sen olevan jotenkin epäreilua muille ratsukoille, kun ollaan menestytty korkeammissakin luokissa. Kertulla aion kyllä lähteä :)
maanantai 13. kesäkuuta 2011
motivaatiosta
Ajattelin näin yöllä antaa teille pienen mietteen, tai itseasiassa minulle ainakin miete on suuri, sillä kyse on MOTIVAATIOSTA.
Mistä sitä motivaatiota saisi lisää? Miten sen voisi pitää aina samana ja tasaisena? Minne se välillä katoaa? Jaa a, näihinpä kysymyksiin voimme pohtiakkin hieman vastauksia... kerron asian nyt omasta näkökulmastani, älkää ottako loukkauksena jos olette eri mieltä.
Itse saan motivaatiota jos joku asia onnistuu erikoisen hyvin, tai saan esim. uuden hevostavaran(joo uskokaa tai älkää :D). Joku pienikin asia saa motivaation korkealle hetkeksi. Monesti jos jaksan panostaa hevoseen, laittamalla vaikka saman väriset pintelit, kuin satulahuopakin on, niin saan kauhean vimman ratsastaa niin hyvin kuin osaan, ja panostamaan täysillä juuri siihen ratsastuskertaan. Joskus jonkun videon katsominen, tai hevosiin liittyvän keskustelun ansiosta motivaatio kasvaa. Sitä kasvattaa myös toki ystävät ja perhe. Välillä saan semmoisen innon puuskahduksen että suunnittelen elämääni kauas, ja tavoitteet korkealle. Mutta miksi nämä suunnitelmat eivät onnistukaan ikinä?
Motivaation pitäminen samana ja tasaisena on vaikeaa, ainakin minulle. Motivaatio on helppo pitää nollassa, mutta 100% motivaatioon vaaditaan jo paljon. En tiedä voiko taitoa ylläpitää motivaatiota parantaa? Voisihan sitä kokeilla, eihän siinä ainakaan mitään menetä. Auttaisikohan se, että joka päivä vain nostaisi kissan pöydälle, koittaisi ratsastaa mahdollisimman hyvin, ja oppisi tiedostamaan ja seuraamaan omia virheitä ratsastuksessa ja kiinnittämään huomiota esimerkiksi istuntaan. Tottakai, kun näin tekee niin kehittyy, ja auttaakohan se tasainen kehittyminen lisäämään motivaatiota? Ainakin uskoisin näin :)
Enää vain yksi miete, miksi, miten tai minne se motivaatio sitten katoaa? Tähän on melko helppo vastata, sillä useimmiten se katoaa epäonnistumisista. Olen huomannut, että jos vapaa-ajalla joku juttu mättää, niin homma kusee myös ratsastaessa. Kai sitä motivaatiota latistaa myös se tunne, ettei kehity ollenkaan. Kehitystä kun ei huomaa muutoin kuin muistelemalla menneitä, ja mä oon ainakin semmonen häkäperse etten mä niitä oikein muistele milloinkaan. Ehkäpä myös huono sää, kuten sade tai kylmyys lannistaa jaksamaan harrastuksen parissa, tai miksei meillä nuorilla murrosiästä johtuva mielialavaihtelukin.
Pientä pohdintaa, hankala saada kysymyksille vastauksia mutta tämmöinen tuli tänään mieleen, joten päätin kirjoittaa sen teidän luettavaksi :) Lisätkää kommentteja tai omia mielipiteitä!
Mistä sitä motivaatiota saisi lisää? Miten sen voisi pitää aina samana ja tasaisena? Minne se välillä katoaa? Jaa a, näihinpä kysymyksiin voimme pohtiakkin hieman vastauksia... kerron asian nyt omasta näkökulmastani, älkää ottako loukkauksena jos olette eri mieltä.
Itse saan motivaatiota jos joku asia onnistuu erikoisen hyvin, tai saan esim. uuden hevostavaran(joo uskokaa tai älkää :D). Joku pienikin asia saa motivaation korkealle hetkeksi. Monesti jos jaksan panostaa hevoseen, laittamalla vaikka saman väriset pintelit, kuin satulahuopakin on, niin saan kauhean vimman ratsastaa niin hyvin kuin osaan, ja panostamaan täysillä juuri siihen ratsastuskertaan. Joskus jonkun videon katsominen, tai hevosiin liittyvän keskustelun ansiosta motivaatio kasvaa. Sitä kasvattaa myös toki ystävät ja perhe. Välillä saan semmoisen innon puuskahduksen että suunnittelen elämääni kauas, ja tavoitteet korkealle. Mutta miksi nämä suunnitelmat eivät onnistukaan ikinä?
Motivaation pitäminen samana ja tasaisena on vaikeaa, ainakin minulle. Motivaatio on helppo pitää nollassa, mutta 100% motivaatioon vaaditaan jo paljon. En tiedä voiko taitoa ylläpitää motivaatiota parantaa? Voisihan sitä kokeilla, eihän siinä ainakaan mitään menetä. Auttaisikohan se, että joka päivä vain nostaisi kissan pöydälle, koittaisi ratsastaa mahdollisimman hyvin, ja oppisi tiedostamaan ja seuraamaan omia virheitä ratsastuksessa ja kiinnittämään huomiota esimerkiksi istuntaan. Tottakai, kun näin tekee niin kehittyy, ja auttaakohan se tasainen kehittyminen lisäämään motivaatiota? Ainakin uskoisin näin :)
Enää vain yksi miete, miksi, miten tai minne se motivaatio sitten katoaa? Tähän on melko helppo vastata, sillä useimmiten se katoaa epäonnistumisista. Olen huomannut, että jos vapaa-ajalla joku juttu mättää, niin homma kusee myös ratsastaessa. Kai sitä motivaatiota latistaa myös se tunne, ettei kehity ollenkaan. Kehitystä kun ei huomaa muutoin kuin muistelemalla menneitä, ja mä oon ainakin semmonen häkäperse etten mä niitä oikein muistele milloinkaan. Ehkäpä myös huono sää, kuten sade tai kylmyys lannistaa jaksamaan harrastuksen parissa, tai miksei meillä nuorilla murrosiästä johtuva mielialavaihtelukin.
Pientä pohdintaa, hankala saada kysymyksille vastauksia mutta tämmöinen tuli tänään mieleen, joten päätin kirjoittaa sen teidän luettavaksi :) Lisätkää kommentteja tai omia mielipiteitä!
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
TOIVEPOSTAUKSIA?
En keksi mitään aihetta blogille, niin kertokaa te? Kommentoikaa toivepostauksia, lupaan toteuttaa kaikkien toiveet :)
Toiveet voivat liittyä minuun, beedaan, kerttuun tai ihan mihin vain, paitsi ystävistäni ja perheestäni en julkisesti kerro.
ANTAA PALAA, odottelen innolla ;)
Toiveet voivat liittyä minuun, beedaan, kerttuun tai ihan mihin vain, paitsi ystävistäni ja perheestäni en julkisesti kerro.
ANTAA PALAA, odottelen innolla ;)
tiistai 10. toukokuuta 2011
eikä :D
Luin kaikki mun postaukset, ja heti ekassa oli virhe... Eli en siis täytyä 17 vaan 18 vuotta! :) Olen siis nyt 17, aivan kohta 18. Pakko oli korjata, sit syksyllä kaikki tulee hirmusiin synttärikemuihin? ;)
kellä onni on sen polttakoon
Heippa! En ookkaan kirjottanut taas pitkään aikaan... On ollut niin paljon ajatuksia päässä mistä kirjottaisin, mutten silti ole saanut aikaiseksi. Enkä vieläkään tiedä mitä kirjottaisin, mutta aloitanpa vaikka meidän uudesta hevosesta.
Äitini osti meille vielä yhden hevosen, joltain kaveriltansa jonkun lv-tamman. Olikohan se nyt 10v? En tiedä, mutta se on varmaan vaan äidin maastopollena + että mä haluan nyt sit kokeilla sitä että mihinkä näistä lämppäreistä oikein on. Nytkö minäkin muutuin osaamattomaksi pikkutytöksi kuka ei ymmärrä hevosista mitään kun sain lämppärin? ;)
Sitten... Beeda etsii taas kerran halpaa laidunpaikkaa tai ylläpitokotia tai jotain... En tiedä miten tän nyt enää selittäisi, mutten vain kestä katsoa koko hevosta. Tuolla se seisoo pihalla ja joka ikinen ilta tupakkaa poltellessani katselen sitä ja mietin että mitä sen kanssa teen, ja tulen siihen tulokseen etten koskekkaan koko eläimeen. Olen kolmen viikon aikana tasan kerran käynyt sitä irtohypyttämässä, ja ratsastelin ilman satulaa ja suitsia. Toisaalta olisin paljon paremmalla mielellä jos joku antaisi sille mitä se tarvitsee (aikaa ja ymmärrystä), mutta toisaalta haluaisin sen antaa seistä tuossa ikkunan alla, niin voin ainakin olla varma että se voi hyvin.. Vai voiko se sittenkään hyvin, hevonen joka on tottunut liikkumaan paljon, kun nyt vain seisoo kivikkoisessa tarhassa? Noh, kunpa joku tulisi ja ottaisi sen, tekisi siitä itsellensä hyvän hevosen. Omistuksellisesti en sitä pois enää kenellekkään anna, jos joskus mitään ratkaisua ei löydy niin menkööt kuoppaan, kiertoon en noin herkkää hevosta halua.
Vielä olisi jäljellä Kerttu. Siitä ei ole kuin hyvää sanottavaa. Se on kehittynyt ihan huimasti. Aivan uskomaton ikäisekseen, siis oikeasti käsittämätön. Kirjoittelen Kepasta joskus enemmän, lisään tähän nyt vain pari kuvaa :)
Äitini osti meille vielä yhden hevosen, joltain kaveriltansa jonkun lv-tamman. Olikohan se nyt 10v? En tiedä, mutta se on varmaan vaan äidin maastopollena + että mä haluan nyt sit kokeilla sitä että mihinkä näistä lämppäreistä oikein on. Nytkö minäkin muutuin osaamattomaksi pikkutytöksi kuka ei ymmärrä hevosista mitään kun sain lämppärin? ;)
Sitten... Beeda etsii taas kerran halpaa laidunpaikkaa tai ylläpitokotia tai jotain... En tiedä miten tän nyt enää selittäisi, mutten vain kestä katsoa koko hevosta. Tuolla se seisoo pihalla ja joka ikinen ilta tupakkaa poltellessani katselen sitä ja mietin että mitä sen kanssa teen, ja tulen siihen tulokseen etten koskekkaan koko eläimeen. Olen kolmen viikon aikana tasan kerran käynyt sitä irtohypyttämässä, ja ratsastelin ilman satulaa ja suitsia. Toisaalta olisin paljon paremmalla mielellä jos joku antaisi sille mitä se tarvitsee (aikaa ja ymmärrystä), mutta toisaalta haluaisin sen antaa seistä tuossa ikkunan alla, niin voin ainakin olla varma että se voi hyvin.. Vai voiko se sittenkään hyvin, hevonen joka on tottunut liikkumaan paljon, kun nyt vain seisoo kivikkoisessa tarhassa? Noh, kunpa joku tulisi ja ottaisi sen, tekisi siitä itsellensä hyvän hevosen. Omistuksellisesti en sitä pois enää kenellekkään anna, jos joskus mitään ratkaisua ei löydy niin menkööt kuoppaan, kiertoon en noin herkkää hevosta halua.
Vielä olisi jäljellä Kerttu. Siitä ei ole kuin hyvää sanottavaa. Se on kehittynyt ihan huimasti. Aivan uskomaton ikäisekseen, siis oikeasti käsittämätön. Kirjoittelen Kepasta joskus enemmän, lisään tähän nyt vain pari kuvaa :)
tiistai 26. huhtikuuta 2011
kaikki on uutta ja samalla vanhaa
Olin viikonloppuna Sata-Hämeen ratsastuskoulun järjestämissä seurakisoissa, menin Kertulla 50cm, Jussilla 80cm ja Beedalla 100cm. Jostain kumman syystä onnistuin rehailemaan kaikki tulokset hylätyiksi :D Kerttu jäi pohkeen taakse, ja pelkäsi joka asiaa... Se kielti siis ulos :) Jussi meni kahdesta esteestä ohi, kun se lähti vaan jyräämään, mutta sain sen kyllä hyvin molemmista kerroista rangaistua, ja pääsin kuitenkin hankalatkin esteet yli. Se tuli kerran yhden okserin sekaan, kun meinas vetää ohi, mutta kiskaisinkin nopeasti tolppien väliin ja potkaisin. Mutta onneksi ei kaaduttu :) Beeda olikin sitten aivan täysi fiasko! Tajusin vasta illalla, että olin unohtanut Jussin & Kertun ratsastuksen jäljiltä kannukset jalkaan... Se ei olisi silti saanut käyttäytyä noin tyhmästi. Se ei ollut millään avuilla, pukitteli ja keuli minkä kerkesi, ja loppujenlopuksi se juoksi ulos maneesista, eikä millään meinannut suostua menemään takaisin sinne. Sain kuitenkin hypätä radan loppuun, ja estevirheiltä puhdas rata, mutta maneesista poistumisen takia suoritus tietenkin hylättiin... Ai että suututti...
Olin kisojen jälkeen aika pettynyt. Olen kuitenkin Kertun & Jussin suorituksiin tyytyväinen. Kerttu ei ''pöllöillyt'' vaikka tilanne oli uusi ja pelottava, se vain pelkäsi täristen.. Jussi oli taas muuten oikein hieno poni! Se teki verkassa upeita hyppyjä, ja radallakin suurimmaksi osaksi oli ihan hyvän tuntuinen :)
Beeda jäi nyt kesälomalle. Otan sen ehkä syksyllä takaisin käyttöön, Rosa joka meni kisoissa Beedalla 50cm, saa sillä ratsastaa ja kisata mielensä mukaan, mutta mä tarvitsen nyt Beedattoman loman, enkä kuitenkaan aio myydä tai antaa sitä ylläpitoon. Se pääsee kesäksi äidin työkaverin hevosen kanssa laitumille, ja nyt alkukesän se voi harrastaa uimista, kun täältä löytyy myös tuo hevosten uittoallas :P
En ole muuten tainnut Jussia teille esitelläkkään? Eli Jussin oikea nimi on Justus, ja se on vähän alle 140cm korkea valkoinen ja pörröinen poniruuna :) Jussi on 10-vuotias. Sillä on tapana kieltää (tai itseasiassa mennä esteistä ohi). Ratsastan sitä, koska se on Rosalle liian hankala esteillä. Alan kilpailemaan Jussilla, ja tarkoituksena on mennä sillä kenttäkisoihinkin kesällä :) Alla on jussista pieni videopätkä.
Olin kisojen jälkeen aika pettynyt. Olen kuitenkin Kertun & Jussin suorituksiin tyytyväinen. Kerttu ei ''pöllöillyt'' vaikka tilanne oli uusi ja pelottava, se vain pelkäsi täristen.. Jussi oli taas muuten oikein hieno poni! Se teki verkassa upeita hyppyjä, ja radallakin suurimmaksi osaksi oli ihan hyvän tuntuinen :)
Beeda jäi nyt kesälomalle. Otan sen ehkä syksyllä takaisin käyttöön, Rosa joka meni kisoissa Beedalla 50cm, saa sillä ratsastaa ja kisata mielensä mukaan, mutta mä tarvitsen nyt Beedattoman loman, enkä kuitenkaan aio myydä tai antaa sitä ylläpitoon. Se pääsee kesäksi äidin työkaverin hevosen kanssa laitumille, ja nyt alkukesän se voi harrastaa uimista, kun täältä löytyy myös tuo hevosten uittoallas :P
En ole muuten tainnut Jussia teille esitelläkkään? Eli Jussin oikea nimi on Justus, ja se on vähän alle 140cm korkea valkoinen ja pörröinen poniruuna :) Jussi on 10-vuotias. Sillä on tapana kieltää (tai itseasiassa mennä esteistä ohi). Ratsastan sitä, koska se on Rosalle liian hankala esteillä. Alan kilpailemaan Jussilla, ja tarkoituksena on mennä sillä kenttäkisoihinkin kesällä :) Alla on jussista pieni videopätkä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)